Vanha kaupunki ei sijaitse kaukana vain sen, ehkä puolen mailin päässä market -alueesta. Talot ovat todella paljon kauniimpia koristeellisine leikkauksineen ja matalampina, tavoitettavampina. Otin muutaman kuvan löysin kauniin hotellin alakerrasta baaritiskin ja huuhtelin kurkkuni virkistävällä ohrajuomalla. Ansaitun lepohetken jälkeen lähdin kohti sopimaamme kohtaamispaikkaa jonne saavuin minuutin etuajassa. Noudimme laukkumme hotellista ja starttasimme automme. Päivä oli jo yli puolen, mutta vielä ei ollut tarvetta kiirehtiä lentokentälle. Ajoimme siis hetken kaupunkia ristiin rastiin. Kävimme näkötornin juurella, mutta emme enää välittäneet mahdollisista siltä avautuvista näkymistä. Ajoimme vähän etäämmälle keskustasta ja löysimme idyllisen asuntolaivojen alueen Montlaken kaupunginosasta. Taas mieleemme tuli tuo kaupungin nimeä kantava elokuva. Olisin halunnut käydä ottamassa laiturin päästä kuvan, missä laiturin varressa puolenkymmentä asuntolaivaa kellui toinen toisissaan kiinni. Ilmeisesti en ollut haaveineni ensimmäinen, sillä jokaisen laiturin alkupäässä oli portti johon asukkaat olivat sijoittaneet postilaatikkonsa. Laituri alkoi myös portilla, jossa ankarasti kiellettiin astumasta laiturille ja yhtä ankaria oltiin viatonta kameraani kohtaan. Toisaalta ymmärrän, en minäkään siitä pitäisi jos kotikatumme olisi jatkuvan uteliaiden valokuvaajien kansoittama. Toisaalta kun ajattelen asiaa tarkemmin, niin olisi se ihan kiva jos edes joskus joku ihan vain uteliaisuuttaan poikkeaisi kotikatumme umpitiellä. Tässä vaiheessa aina herään ja lasken…ei nyt meni asiattomaksi.
Joka tapauksessa oli hauska, että eksyimme tänne ja näimme tämän alueen, eksoottista. Nyt kuitenkin alkoi tuntua, että olimme tällä matkalla saaneet maljamme täytenä ja aika lähteä täältä katsoen kohti auringonnousun maata. Matkalla kävimme ottamassa kameran rikkoutumisen vuoksi ottamatta jääneet kuvat kaupungin siluetista, ei pääse kukaan sanomaan, ”tuskin olette koko paikassa käyneet”. Vielä kerran eksyimme, tai no ajoimme harhaan. Lentokentällä seurasimme kylttejä, jotka ohjasivat lentokentän halliin ja vuokra-autojen palautukseen. Tietenkään meidän autovuokraajamme ei ollut ottanut autojen säilytystä varten kallista hallipaikkaa vaan se sijaitsi vähän lentokentän ulkopuolella. Hyvä sillä varmasti kalliimpi vuokra olisi peritty meiltä kalliimpana autovuokrana. Saimme kuitenkin ajo-ohjeen joka amerikkalaiseen tapaan oli niin epäselvä, että vielä kerran oli erehtymisen mahdollisuus, jonka erehtymisen kyllä lopulta onnistuimme välttämään. Auton luovutus sujui ongelmitta, niin kuin olettaa saattaa, sillä ei meille auton kanssa ollut ongelmia ollut. Mittarilukema oli karttunut lähes 1800 paikallisella mittayksiköllä. Mietin oliko siitä syytä olla ylpeä vai vähän häpeissään, mutta ei moista jaksa kauaa miettiä. Matkalaukut ja viime hetken ostoskassit meitä vierellä odottavaan bussiin ja Malesiasta kotoisin oleva kuljettajamme, jonka seikan saimme lähes välittömästi tietää, onnitteli meitä. Luonnollisesti olimme valinneet hyvin kun olimme tulleet Seattleen, mutta erityisen hyvin koska olimme tulleet nyt. Kesällä sesongin aikaan autonvuokra, hotelli ja muut palvelut maksoivat huomattavasti enemmän kuin nyt. Olimme lisäksi onnekkaista kun nyt ilma oli vuodenaikaan nähden niin kirkas. Tyytyväisinä onnittelimme myös itseämme kaikin puolin onnistuneesta matkasta. Toki pitäisi ottaa huomioon, että luottokorttilasku saapuisi aikanaan, mutta juuri tuolla hetkellä emme olleet köyhiä emmekä kipeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti