
Miksi kesällä 1968 tasan neljäkymmentä vuotta sitten Heigh ja Ashburg katujen kulma oli se paikka, veti puoleensa nuoria amerikkalaisia. Mikä teki sen, että San Francisco ja toisaalta siellä tuo kadunkulma valikoitui tuon Flower Power kansan kohtauspaikaksi. Lieneekö syynä suvaitsevaisuus josta tämä kaupunki on kuuluisa vai kuin kohtalon ivaa muutaman korttelin päässä oleva Presidio. Mielenkiintoinen ajatella, että silläkin on voinut olla vaikutusta sillä saihan liike osan elinvoimastaan juuri Vietnamin sodan vastustamisesta. Pitäisi tietää enemmän.
Bussilla 43 lähes hotellin portilta suoraan tähän risteykseen. Tämä kaupunginosa elää edelleen tuon kesän muistoissa ja toisaalta liike tai sen tausta-ajatus kiehtoo nuoria edelleen. Söimme myöhäistä lounasta tai aikaista illallista, miten vain, kahvilassa tuolla alueella jossa tehtiin historiaa. Vastapäätä kadun toiselle puolelle pystytetään viiden nuoren ihmisen voimin leiriä.

Kolme poikaa ja kaksi tyttöä, jotka ulkonäöstä päätellen eivät olleet edes niiden rakkaudentekojen seurauksia joita dokumenttien mukaan tuolloin niin ahkerasti tehtiin. Aate tuntui kuitenkin olevan sama kun yhdellä tytöistä oli kaulassaan kyltti, Feet me, ja se toisella puolella, Love me. Suurin osa ohikulkijoista ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota, mitenkähän he saavat riittävästi rahaa kasaan, jotta saavat ravintonsa?
Huolestumisestani huolimatta en malttanut ajatukselle mitään, on ihanaa olla nuori, on ihanaa kantaa ihanteita, mutta kun syödäkin

pitää. Silmiinpistävän paljon tällä oli kerjäläisiä, kadunkulmat, jos ei täynnä, niin huomioksi saakka kuitenkin. Ryysyiset miehet istuvat kadunkulmassa ja ovat mitä ilmeisemmin sitä

mutta onko maailma vieroittanut ja koira saa kelvata tai jääkö se ainoaksi. Silloin muistan edellisen illan kiinalaisen ravintolan ja porukkaa, joka edelleen noudattaa omaksumaansa elämäntapaa, rauhaa ja rakkautta. Lähes jokaisella on myös koira, ihmisen paras ystävä. Rauhan ja rakkauden ideaan kuuluu ystävyys, viereisen pöydän miehen ja naisen. Kummallakin pitkä tukka, naisella erityisesti. Ei ole leikattu lyhyeksi varmaan kertaakaan sitten kesän 68. Vaikea mennä ikää sanomaan, mutta näyttävät siltä kuin voisivat kuulua niihin jotka ovat nähneet ajatuksen synnyn ja sen ensimmäiset ilmenemismuodot. He myös näyttävät siltä, että ovat pitäneet aatteestaan kiinni. Miehellä rantakengät naisella toki lenkkikengät. Kummallakin farmarit housuina ja väljä takki. Kumpikin näyttää hyväkuntoiselta ja syövät silminnähden suurella ruokahalulla. Pariskunta, tai vain ystävykset ovat tulleet viettämään sunnuntai iltaa tähän runsaasti ja hyvää tarjoavaan kiinalaisravintolaan. Laskun maksun aikaan, tulee vähän ohjelmaa kun rahaa kaivetaan esiin molempien vähän useammastakin taskusta. Kontrasti on hieno noihin sileäposkisiin nuoriin jotka kadulla pitivät rahanhankkimistoimistoaan avoinna, näihin jotka silminnähden olivat pitäneet kiinni aikanaan omaksumastaan elämäntavasta. Olivatkohan valintoihinsa tyytyväisiä ja onnellisia ja toisaalta miten mahtaa aate kestää näillä tämän päivän hipeillä. Vai viekö elämä realiteetteineen jossakin vaiheessa ja tytöistä tulee soccer tai hockeyäitejä ja pojista Nascarisiä. En osaa sanoa kumpi olisi parempi vaihtoehto, mutta toivotan hiljaa mielessäni onnea matkaan niin nuorille kuin ikäisillenikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti