Lombard street päättyy lännessä Preseidion porttille. Aamun paikallisuutisissa kerrottiin miten tähän paikalle suunniteltiin nyt hotellia. Mielestäni loistava paikka. Täällä alueella kohti keskustaa oli paljon innejä ja majataloja joiden pihalle autolla matkustava voi jättää myös autonsa. Ne muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuitenkin sijaisivat tuon vilkasliikenteisen ja siten äänekkään kadun varrella. Omamme oli sen verran lähempänä Presidion porttia , että sinne ei enää kuulunut tuo liikenteen melu. Erinomainen paikka hotellille. Laaja, sanalla sanoen valtava puisto taustalla josta kuitenkin pääsi jopa jalan Goden Gate sillalle. Myöskään niemen kärjen ranta ei ollut kovin kaukana ja keskustakin kunnossa olevalla matkaajalle saavutettavissa jalan. 
Lisäksi erinomaiset bussiyhteydet rannan turistirysille, keskustan finanssi ja kauppakeskukseen sekä China Towniin ja sen moniin ravintoloihin, mutta myös sinne Heigh Aspuryn kulmaan jos se kiinnostaa.Meitä kiinnosti kuitenkin nyt katsella kaupunkia vähän laajemmalti auton ikkunasta. Joku kaupungin turistitoimistosta oli varmaan ajatellut juuri meitä. The San Francisco Offisial Visitor Map näyttää, meille, että Tästä paikasta kulkee ”49 mile, Scenic Drive:ksi" nimetty reitti. Reitti on merkitty karttaan mutta ajamista helpottamaan myös selvästi kadun varteen. Ajamme siis Presidion läpi, paikkoihin joissa olemme jo käyneet mutta myös tielle joka johtaa puiston toisesta laidasta meidät aivan toisenlaiseen San Franciscoon. Tällä niemenkärjen
länsipuolella ajamme läpi hienostoalueen jossa voin aivan aistia sen vaurauden määrän jota amerikkalainen unelma voi tällä tavalla ilmentää. Huomaan golfkentän ja koulun joka rajoittuu tuolta alueelta suureen puistoon ja tuohon kentälle. Koulun luokat avautuvat katosta lattiaan ulottuvin ikkunoin avaraan maisemaan ja antavat valon tiulla sisään. Kerran Manchesterissä kävin ala-asteella jossa koulu oli rapatun muurin takana ja sen edessä piikkilangoin varustettu aita. Ulos ei nähnyt mistään muuten kuin asvaltoidulle sisäpihalle jossa oli toki koripallotelineen ja jalkapallomaali vasten betoniseinää. Nyt jälkeenpäin mietin miksi mielleyhtymä.Asuntoalueen jälkeen reitti kaartaa Tyynen valtameren rantaan ja mäelle jossa on näköalaravintola. Ravintolassa voi nauttia aamiaisen ja nauttia paitsi valtamereltä tulevien aaltojen katsomisesta niin myös havaita miksi täältä ei tarvitse lähteä etsimään rantalomakohdetta.
Sellainen löytyy hiekkarannan muodossa silmänkantamattomiin kohti etelää. Koko läntinen niemen ranta näyttää olevan ihanteellinen hiekkaranta mailien ja taas mailien, melkein loppumattomalta tuntuvien, mittaisena.
Rantabulevardi erottaa rannan asutuksesta joka tyypilliseen kaupungin tapaan on kaksikerroksista toinen toisissaan kiinni olevia omakotitaloja. Vastaa kai suomalaista unelmaa, taloa keskellä kaupunkia kalaisan järven rannalla. Täällä tuohon taidetaan lisät vielä miellyttävä ilmasto, sillä näin marraskuussakin ilma oli miellyttävä. Ei toki mitenkään lämmin mutta ei kylmäkään.Reitti näyttää tästä päästä aloittavalle kulkijalleen vehreintä kaupunkiaan. Se vie meidätkin eläintarhan kautta takasin kohti pohjoista ja hulppeaa Golden Gate puistoa. Se puolestaan sijaitsee lähellä tuota aiemmin mainittua Heigh Asburyä, että väistämättä tulee mieleen , josko täällä on vietetty aikanaan uuden ajanlaskun alkuun liittyviä juhlia tai vain levätty niiden rasituksista. Reittikin tutustuttaa meidät tuohon hippikaupunginosaan, joka heräilee päivään vasta vähän ennen puoltapäivää. Emme tällä kertaa kuitenkaan jää sitä seuraamaan vaan kuljemme läheisille kukkuloille joilta taas kerran avautuu upeat maisemat kaupungin kaduille, silloille ja muille kukkuloille.
Otamme viimeiset kuvat ja ajattelimme Pelle Miljoonaa mukaellen, tämä olisi hyvä inhimillinen paikka, ehkä unelmakin, mutta maailmassa koti on kuitenkin totta. FranSisko haluaisin jäädä mutta moottoritie on kuuma. Nyt saisi tätä siis riittää.
Gastroon ajetaan hienoilla raitiovaunuilla
Kaksosten kukkuloilta palatessamme ajamme vielä kuuluisan Gastron kaupunginosan halki. Joka puolella sateenkaarilippuja kertomassa millä alueella liikutaan. Aamu-uutiset aamulla ilmoittivat, että nyt Conectecutissa samaa sukupuolta olevien avioliitot olivat laillisia. Mieleeni tuli edellisen illan tukanleikkuuni ja kaveri jo halusi minullekin tehdä melko heti selväksi oman seksuaalisen suuntautumisensa. Samalla mietin mikä ihmeen hinku näillä ihmisillä on naimisiin ja kirkkohäihin. Lieneekö asia enemmän liittyvän tasavertaisuuteen ja ihmisen kaikenlaiseen hyväksyntään erilaisuudessaan, kuin halu avioliiton riemuihin. Ne riemut, kun ei nyt ainakaan tilastojen valossa ole niin houkuttelevat, puolet päättyy eroon. Mielenkiintoista seurata ovatko homoliitot kestävämpiä vai onko ihminen samanlainen sukupuolisesta suuntautumisestaan huolimatta.
Lippu ikkunassa kertoo paljon
Mission Streetillä jätimme 49 Mile reitin sillä se vei kulkijansa keskusta alueelle jossa olimme jo käyneet. Meidän olikin tarve käydä vielä internetistä bongaamassamme osoitteessa. Siellä piti olla paikka jossa oli myytävää edulliseen hintaan. Valitettavasti kyseinen osoite ei näkynyt kartallamme, ainoastaan tiesimme sijainnin noin sinnepäin. No siinä tietenkin kävi niin kuin pitikin, että ei löytynyt ja päätimme karistaa kaupungin pölyt jaloistamme ja kääntää auton nokka kohti pohjoista, ottaa kukan pois tukasta ja jatkaa kohti uusia seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti