San Franciscon parturi

Keskiviikko aamu valkeni, mutta ei suosinut meitä enää niin kirkkaana kuin tähän asti aina sunnuntaiaamun saapumisestamme saakka. Heräsin aamulla kellon valotaulun osoittaessa aikaa 06.18. Samalla huomasin, että en ollut herännyt kertaakaan koko yön aikana. Kotonakin heräämiseni tapahtuu noihin aikoihin, olin siis oppinut aikaeroon. Päivi oli nukkunut jo paljon aiemmin pidempään aamulla. Hänelle näin päin matkustaminen on minua helpompaa, mutta kun tullaan kotiin niin minä sopeudun paremmin. Joku fiksu on todennut sen johtuvan vuorokausirytmistä. Päivä kestää, kuten hyvin tiedämme 24 tuntia. No oliko tuota nyt syytä tuohon laittaa, no laitoin kun halusin osoittaa tietämykseni, mutta miten se tähän liittyy. Se liittyy siten, että meillä kaikilla on yksilöllinen vuorokausirytmi joka liikkuu 23 ja 25 tunnin välillä. Lyhemmän vuorokausirytmin omaavat ovat illantorkkuja ja aamuvirkkuja, kun taas pidemmän illanvirkkuja ja aamutorkkuja. Selväähän se että kahdenkymmenenkolmen vuorokausiryhtisen tulee väsy ennemmin kuin tuon kaksikymmenviisituntisen yökuukkijan. Kun sitten kuljetaan idästä länteen eli päivän mukana niin illanvirkulla on paremmat edellytykset jaksaa valvoa vaadittavia tunteja kun taas aamuvirkku herää vaikka kello antaisi vielä mahdollisuuden nukkua vaikka kuinka paljon. Homma kääntyy kuitenkin päinvastaiseksi kun kuljetaan lännestä itään, eli siinä minä olen sitten haka.
Illalla Päivi nauroi minulla, jaa, että milläkö? Anna kun kerron. Lähtökiireessä oli unohtunut katsoa peiliin. Tukka onneton pitkä niin, että kohta luultaisiin hipiksi. No eihän siinä mitään mutta kun olin niin jo ehtinyt yli viidenkymmenen vuoden aikana tottua lyhyeen. Illalla hotellille palatessa olin etsimällä etsinyt parturia, joka voisi näyttää niskakarvoilleni saksia ja antaa ylimääräisille hiuksille vähän kyytiä. Helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä joka korttelissa vähintään yksi kynnen viilaaja löytyy mutta ilmeisesti täällä ei kukaan leikkuuta tukkaansa. Kahdelta kynnenkiilloittajalta kysymällä sitten viimein löytyi tukanlyhentäjän osoite. Sinne saapuessani hänellä oli kuitenkin edellisen asiakkaan tukankohotteleminen kesken ja hän pyysi minua tulemaan kolmen vartin kuluttua. Meikäläisellehän tämä sopii, ehtii ilahduttaa maksaansa, kuten Kaptah asian ilmaisisi.
Veikeä kaveri, pesi kertaalleen tukkani, leikkasi sen kahdesti ja melkein ensi töikseen kertoi olevansa homo. Tukanpesun jälkeen jo tiesin, että hän on alun perin Guatemalasta ja asunut jo aikansa Amerikassa. Ensin Miamissa, sitten New Yorkissa ja Los Angelesissa ja nyt viimeksi pari vuotta täällä San Franciscossa. Guatemalasta lähdön selvityksen yhteydessä tuli selville tuo hänen seksuaalinen suuntautuneisuutensa. Hänen kotimaansa kun ei kuulemma kovin hyvin sietänyt erilaisuutta, mutta täällä Yhdysvalloissa olivat asiat paremmin. Harmitti kun vasta seuraavana aamuna aamu-uutiset kertoivat, että nyt oli viimein Conectecutissa homoparien somia avioliitto. Olisin voinut kysyä mitä hän tuumii. No näin jälkikäteen oli ehkä ihan hyvä, että keskustelumme siirtyi tämän jälkeen minun kuontalooni.
Ensin hän, ihan kiltisti leikkasi tukkani siten kuin se on aina tähän päivään saakka leikattu niin kauan kuin minä muistan. Työn tultua tehdyksi ja minun jo henkisesti valmistautuessani luopumaan hallussani toistaiseksi olevasta rahasta, hän katsoi tukkaani. Hän sanoi, että minun pitäisi vähän miettiä millä tavalla laitan tukkani. Ensin karvani nousivat pystyyn. Mitä sitä suomalainen ja pohjalainen mies tukkaansa laittelemaan, luulevat vielä vaikka…miksi. Mies kertoi kuitenkin olevansa ammattitaitoinen alallaan. Liekö syynä ilahtunut maksani vai mikä, mutta totesin, että jos kerran osaat niin tee sitten niin. Lopultahan tukka kuitenkin kasvaa melko nopeasti. Vaikka lopputuloksena tulee aivan kauheaa jälkeä, ei vahinko olisi lopullinen. Minä tiedän henkilöitä jotka ovat entisen todella pitkän tukkansa leikanneet kokonaan ja on se uusi kasvanut tilalle. Eiköhän se minullekin, vaikka tukanpesun jäljiltä huomasin sen kyllä jo harventuneenkin.
Siinä se mies sitten aikansa aherrettuaan sai aikaiseksi minulle uuden pään. Geeliäkin se sai myydyksi, ja siksi minut ajattelemaan, että oliko tässä vain lisämyyntikikka, johon ansaan olin mennyt epäilemättä yhtään mitään. No itseäni kovin ”uusi” kuontaloni huvitti. Dollareita meni pesusta ja kahdesta parturoinnista 20, joten ei nyt mitään mahdottomia. Pelkästä tukanleikkuusta joutuu kotona maksamaan vähintään saman. No toki geeli maksoi kympin, että sen verran nyt taisi tulla takkiin. Mutta lopputuloksella Päivikin nauroi, joten eiköhän saldo jäänyt plussalle tai ainakin tasan.
No nyt minä olen kertonut edellisen illan tapahtumista ja kun minun piti aloittaa siitä, että heräsin. Jos nyt kertoisin mitä herättyäni klo 06.18 tapahtui, tulisi luvusta aivan liian pitkä ja siksi on syytä tehdä se omassa luvussaan.