Kesämökki Punavuoressa 1

Aamupala Fredalla
6.7.2010
Aamupala Fredrikinkatu 21:tä vastapäätä. Otan pienen kahvilan ainoan terassipöydän sillä sisällä pöytä on varattu kolmen hengen remonttiporukalle joilla vielä riittää juttua viikonlopun käsirysystä. Väki kulkee ohitseni mutta ainakaan tässä päässä katua liikenne ei ole häiritsevän vilkasta. Heräsin niinkin myöhään kuin yhdeksältä, mitä ei ole tapahtunut sitten viime kesän. Hieno lomanaloitus, sanoisin.
Hain sisältä toisen kupin kahvia. Työporukka lähti jo töihinsä. Kahvipöytäni ohi käveli joku joka vaikutti kovin tutulta, mutta tiesin, että en häntä tuntenut. Joku TV:stä tuttu, mietin ja aloin muistella eilistä, lomani ensimmäistä päivää.
Aamulla en pitänyt kiirettä, mutta olin pesemässä sänkyvaatteitani jo ennen kello seitsemää. Pari kolme tuntia siinä sain aikaa kulumaan pakatessa ja siivotessa jotta voisin lähteä kesämökilleni Rööperiin. Rööperissä odotti 15 neliön yksiö kun tyttö oli pakannut sieltä matkatavaransa ja lähtenyt kuukaudeksi Italiaan opiskelun pakolliseen harjoitteluun. Oli talvella ääneen miettinyt saisikohan yksiötään vuokralle tuoksi kuukaudeksi, opiskelijoilla kun on rahan kanssa kovin tiukkaa.
Siitä sain myöhemmin aatteen ja siksi olin nyt junalla matkalla mökilleni. Akillesjänteeni vähän vihoitteli, tuo ikä mukanaan kaikenlaista kremppaa, mutta ei parane valittaa. Hyvin tuo kuitenkin kesti kävellä Rautatieasemalta Punavuoreen. Hain ja sain avaimen, mutta matkaa vielä pari korttelia perille. Tunnelma oli kuitenkin, nyt se loma alkoi, mallinen ja päätin istahtaa. Otin lasillisen Laitilan tuotetta ja nostin ravintolanpitäjän varjon varjostamaan pöytääni paahtavalta auringolta.
Tuollaisia keitaita näytti täällä olevan siellä täällä. Ei Roosa turhaan US Kolumnissaan asiaan puuttunut. Tällä kuumuudella ei yhden lasin ääressä kauaa aikaa kulu joten kohta olin käyttämässä äsken käteeni saamiani avaimia. Laukku sisään, kannettava pöydälle, lähikaupasta ostettu vesipullo pöydälle ja suuhun vähän sämpylää, ja availin mokkulani kautta tietosivu ”mitä tapahtuu tänään Helsingissä”.
Viikonloppuna oli pelattu itä länsi, mutta täällä tapahtuu viikollakin. Mustikkasaaressa Ylioppilaiden teatteri esitti näytelmää Barbaarit ja kun kello näytti lupaavasti siltä, että saattaisin ehtiä, niin mikäs siinä kuin tuumasta toimeen. Ulkona oli aivan upea keli, ja matka taittui niinkin hyvin, että ehdin juoda kahvin ennen esityksen alkua. Näytelmässä opiskelijat, vai olisiko ollut näytelmän kirjoittaja, ottivat voimakkaasti kantaa nykyiseen pakolaispolitiikkaan. Olivat vastaan.
Näytelmän jälkeen oikaisin vielä Kappelin kautta, nauttien lasillisen valkoviiniä, jossa hyvää ei ollut kuin kate. Luin myös illan jo hiukan hämärtyessä miten toimittajat olivat tehneet laajan kierroksen kysellen Tabermanin tutuilta ja vähän tuntemattomammiltakin tuosta runoilijasta. Ei noissa jutuissa ollut tavallista toimittajanäkökulmaa enempää, mutta sen verran asia jäi mietityttämään, että Tabermanin kautta taisi tästä maasta lähteä runoilija jonka runous elätti hänet. Ei lainkaan huonompi saavutus.
Nostan näissä mietteissäni katseeni kun raitiovainu humisten ja hiukan vinkuen lipuu ohitseni. Pitkin Fredaa katsoessani huomaan talojen lipputankoja koristavat suomenliput. Suomi juhlii tänään toista ehkä vieläkin suurempaa runoilijaansa, Eino Leinoa. Täytynee viettää tämä päivä hänen arvoisellaan tavalla.