Kesämökki Punavuoressa 7

Vihdoinkin
12.7.2010
Tuntuu kuin jättäisi äänestämiseen verrattavissa olevan kansalaisvelvollisuuden käyttämättä kun ei kommentoi jalkapallon kuukauden kestäneiden kilpailujen loppuottelua. Mutta, jollakin tavalla loppuottelusta kirjoittaminen ei tuntunut tärkeältä. Tärkeämpää tai ehkä helpottavampaa on, että koko härdelli otti ja loppui, vihdoinkin. Enää ei ole, harva se ilta, tarvetta etsiä paikkaa, jossa on vastaanotin. Ei tarvitse juoda joka ilta pakko-olutta. Ottelua kun ei voi eikä saa katsoa ilman, että skriinin pystyttäjä saa vaivastaan palkaksi myytyä vähintään sen yhden oluen.
Tärkeämmältä tuntuukin kirjoittaa noista kaupungin keskustaan pesiytyneistä kerjäläisistä. Aihe on varmaan koluttu jo loppuun, mutta kun noista ei tunnu pitävän kukaan ja aina vaan ne kadunkulmissa istuvat. Kävin hakemassa turistitoimistosta polkupyöräkarttoja sillä olin menossa hakemaan polkupyörää lainaksi Munkkiniemestä. Matkalla kuljin Mannerheimintien yli siitä Lasipalatsin kohdalta ja yhdellä silmäyksellä näin neljä kadulla kerjääjää.
Kesämökilläni oli katsottavissa mainio elokuva Billy Eliotista. Tuosta työläistaustaisesta balettitanssijasta joka joutui rikkomaan monia ennakkoluuloja päästäkseen, mihin sitten aikanaan pääsi. Billyn isä ja veli kuvattiin kaivostyöläisiksi jotka eivät osanneet löytää elämälleen mitään muuta käyttöä kuin hiilikaivos. Billyllä oli halu, taito ja sen verran tukea, että elokuva sai onnellisen lopun.
Noita Billyn isän ja veljen toimia pohtiessani tulee mieleen nämä kerjäläiset. Eikö heillä todella ole mitään muuta vaihtoehtoa, eivätkö he voisi keksiä jotakin muuta. Paljon on puhuttu, että taustalla saattaa olla järjestäytynyttä rikollisuutta joka on tietenkin luku sinänsä jos se pitää paikkansa. Olen toki kuullut, että nuo kulmissa kuppinsa kanssa istuvat ovat lukutaidottomia. Jos joku on lukutaidoton on häntä helppo rikollisten riistää. Eikö silloin olisi syytä pohtia miten nuo jollakin tavalla saataisiin lukutaidollisten piiriin? Toki ymmärrän, että kyseessä väitetään olevan kotimaassaan syrjityistä ihmisistä joille ei kouluja järjestetä. Mutta sen verran olen yksinkertainen, että eikö tällä kansanosalla itsellään ole kykyä tai halua edistää tällä tavalla omaa asemaansa.
Joka tapauksessa nuo kerjääjät istuvat toki kadunkulmissa, mutta aktiivisemmiksikin muuttuneita kerjääjiä näillä kaduilla liikkuu. Erilaista myytävääkin aina kukista sormuksiin saakka. Minullekin kaupattiin kiiltäviä ja kolisevia, mutta jätin tilaisuuden käyttämättä. Mutta jonkun täytyy ostaa ja antaa rahaa kerjääjille. Minun ajatuksissani ei kukaan kerjää, jos siitä ei mitään saa.
Nyt huomaan, että juttu on levinnyt sen verran, että ehkä olisi ollut parempi kirjoittaa Jalkapallon loppuottelusta Espanja-Hollanti, mutta tehty mikä tehty, kirjoitettu mitä kirjoitettu.