Kesämökki Punavuoressa 4

Syvä joki
8.7.2010
Minunkin mielestäni kovin outo otsikko, Helsingissä kaupunkilomaa viettävän kertojan jutulla. Vielä kummallisemmaksi juttu muuttuu kun kerron, että joen nimi on tuttavallisesti Freda. Mutta totta se on, anna kun kerron.
Päivällä kävin kauppatorin kauppahallista ostamassa lampaan ulkofileepihvit. Samaan kauppahalliin oli ystävämme Alko perustanut viinimyymälän ja sain samalla kauppareissulla minttuhyytelön lisäksi ostettua vielä lihalle sopivan viinin ja aperitiiviksi pullollisen Cavaa. Viini oli Australialaista ja nimeltään Miss Henry. Samaa legendaarista rypälesekoitusta kuin kuuluisat Pape viinit, mutta hinnaltaan toki minun kukkarolleni sopivammat.
Kauppahalliin kävelin Waltarin ja Palmun ”Tähdet kertovat” hengessä tähtitorninmäen kautta. Kiersin Helsingin yliopiston tähtitieteiden tai tähtitieteellisen, kuka tuon nyt muistaisi, laitoksen vanhan rakennuksen ja tulin mäelle, joka oli vallattu. Valtaajina elokuvaväkeä, joka täytti lähes koko tienoon. Oli yksi, joka tässä helteessä puki päälleen karhuturkista, esitti kai karhua. Sääliksi kävi, mutta kukin toki valitsee uransa. Sen toisen näyttelijän tunnistin, sen aikanaan olympiakisoissa esteitäkin juosseen ”lähes kaimaksi”. Mikko Ala-Leppilampi oli se juoksija, näyttelijä, ei ollut "Ala".
Tuli siihen Manu, vai miksi niitä nyt sitten nimitetäänkään ja pyysi minua vähän syrjemmälle. Menin ja vaihdoin omasta mielestäni paikan soveliaan matkan päähän. Manun mielestä, en ja aloin menettää huumorintajuani. Muistiini palautui viiden vuoden takaa New Yorkin keskuspuisto, johon eksyimme kerran näkemään kuinka The Producer elokuvaa kuvattiin. Ei näyttänyt siellä ketään haittaavan, että seisoimme viiden metrin päässä näyttelijöistä.
Muutenkin tämä Tähtitorninmäen porukka oli toimissaan vähän toisenlainen. Amerikan maalla hioivat ja hioivat kohtausta niin, että kuvaamista seuraavaa alkoi jo kyllästyttää. Toisin oli tämän ”Ilta on vielä nuori” kuvauksissa. Tuntui menevän heti niin hyvin, että kerta riitti. On amerikkalaisilla näyttelijöillä ja elokuvantekijöillä vielä paljon oppimista.
Manu siinä pyöri jaloissa, joten päätin ottaa aikalisän ja käydä aikanaan katsomassa elokuvan. Hauska käydä katsomassa miten Tähtitorninmäki näkyy kuvissa, joissa näyttelijöitä kuvattiin pakettiauton takatilassa. Mielenkiintoista.
Vein Kauppahallin ostokseni kesämökilleni, mutta kiersin tällä kertaa Tähtitornimäen kaukaa. Ostokset jääkaappiin ja totesin, ilma on kaunis, joten suunnistin kohti rantaa ja Kafe Ursulaa. Ursulaan oli tullut muitakin, mutta aikani jonotettuani sain siiderini. Pöydän jouduin itse siivoamaan edellisen jäljiltä, mutta ei se sinänsä minua haitannut. Pöydässä oli syöty riisiä jonkun kanssa ja nyt sai varpunenkin sitten riisiä. Olivat linnut tottuneet ihmisiin, sillä, ei välimatkaa jäänyt minun ja sen väliin kuin parikymmentä senttiä. Lintu oli sen verran pieni, että ei se minuakaan häirinnyt. Toisin olisi ollut, jos vähän kauempana yksinäisessä pöydässä suuri valkoinen lokki kun teki samaa mitä tuo harmaa varpunen omassa pöydässäni. En käynyt tarkistamassa, mitä lokki oli tilannut.
Aikaa kun oli, kiersin vielä Töölönlahden. Ensin katsastin Hakaniemen torin ja sitten suunnistin kohti pohjoista ajatuksella, kyllä jostakin pääsee radan ali. Olisi varmaan alikin päässyt, mutta Linnunlaulun kohdalle olivat rakentaneet sillan. Olivat vielä kalliotörmälle rakentaneet kahvilan, josta avautui upea maisema Oopperatalolle ja Töölönlahdelle. Villa Kiven pihassa kävin vielä kääntymässä ja istumassa sen terassilla. Mieleen tuli hauska mutta ehkä vähän haikeakin ajatus.
Töölönlahden toisella puolen alkoi vähän sataa mutta viisi minuuttia puun alla ja paita pysyi kuivana. Mökille päästyä kävin suihkussa ja muutenkin valmistauduin illallista varten. Suihkuun saakka kuulin kun sade syöksi vettä ikkunaan, mutta lakkasi saman tien. Kävelen Munkkiniemeen oli ajatukseni, kun kerran aikaa oli ja kantapääkin oli kanssani samaa mieltä. Kun tulin ulos oli jo maa kuivunut ja matka kaupungin halki alkoi.
Fredrikinkadulla jo heitti muutaman raskaan vesipisaran, enkä päässyt kuin torin ohi kun oli pakko ottaa sateensuoja Nordea pankin ikkunalta. Jotakin piti minunkin lainakorkojen katteeksi saada, ajattelin, kun sade vain yltyi ja yltyi.
Sankarillisesti jotkut koettivat kulkea tuolla joeksi muuttuneella kulkuväylällä. Ainakin kaksi kolmekymmentä senttiä oli tuossa Iso-Robertinkadun jälkeisessä alingossa ja vesi juoksi kuin koskessa ikään. Illalla uutisista kuulin miten muuallakin kaupungissa vettä oli riittänyt kellareihin saakka, ja ihmiset saivat siten pitkäksi aikaa tekemistä, vaikka sade olikin jo ilta-uutisten aikaan tauonnut.
Kerroinko jo miten hyvää viini ja lammaspihvit olivat. Jos en niin nyt sitten sen sanoin. Illallisen jälkeen Suomi hävisi Egyptille 0-3 ja siten ilta ei ollut aivan täydellinen. No Berruto taisi antaa tuon mennä läpi sormien. Ehkä viisasta, että ei joukkuetta turhan takia piiskata. Säästyy paukut paikkoihin, joissa paukkuja enemmän tarvitaan.