Kesämökki Punavuoressa 8

Reitti
14.7.2010
Kun sinulla on vasara, ovat kaikki ongelmat ratkaistavissa nauloilla. Kun sinulla on polkupyörä, ovat kaikki reitit polkupyöräreittejä. Kaupungin turisti-info oli antanut minulle kaksi karttaa, joista ensin piti kokeilla Helsingin sisäistä karttaa. Tarjonnasta löytyikin 34 km pitkä reitti, joka veisi ensin Vantaanjoen suulle. Siitä jatkettaisiin joenvartta Haltialaan. Sieltä sitten reitti kulki tuota joskus keskuspuistoksi nimitettyä vihreää vyöhykettä pitkin aina Töölönlahden eteläpäähän.
Joskus olin kuullut jonkun Helsinkiläisen julkkiksen kehuvan tuota mahdollisuutta, joten pitihän sitä kokeilla. Tässä vaiheessa jutun kirjoittamista vapautui viereisestä Ursulan aamiaispöydästä HS, ja joudun keskeyttämään hetkeksi.
Nyt on Päivälehti vainaa luettu ja jutunkin kirjoittaminen tullut turhaksi. Kummallista, että päivän lehti kertoi juuri tänään kokonaisen sivun verran tuosta puistosta ja reitistä aina Helsingin kaupungin omistamalta kotieläintilalta Töölönlahden rantaan. Ei ole siis mitään syytä kertoa miten tuossa ”keskuspuistossa” voi, kuten minäkin tein, eksyä. Ei nyt eksyä kokonaan, vaan niin, ettei oikein tiedä mitä reittiä pitäisi kulkea. Lehti kertoi jo sen minkä minäkin havaitsin. Reittiviitat ohjaavat mihin sattuu ja niitä on vain siellä täällä.
Keskuspuisto on todella hieno, mutta ehkä vielä hienompi on tuo Vanhankaupungin selän kiertävä ja Vantaanjoen vartta kulkeva reitti. Lisäksi se on erittäin selvä ja selkeä, ehkä Kulosaaren rantoja lukuun ottamatta.
Kulosaaren omakoti ja pientaloalue on upea ja alueen arvokkuutta korostaa Kiinan ja vähän huonolla hoidolla olevan Irakin suurlähetystö, puhumattakaan Wihurin kivilinnasta. Herttoniemen kallion laelta vanhan hyppyrimäen kohdalta näkee yli Vanhankaupungin selän. Näkyy maamerkkeinä Suur- ja Kallion kirkon kupolit, Pasilan linkkimasto. Myös Stadionin torni nousee piikkinä kaupungin kattojen ylle.
Linnuista en perusta, enkä tiedä, mutta Kaupunginlahden kaisloittuneen pohjukan ymmärrän olevan niille aikamoinen paratiisi. Ai mistäkö tiedän, no lintutornista tietenkin. Lintutornin huomaan kun pääsen Viikkiin saakka. Viikistä paljon puhutaan, mutta lahden pohjukasta Viikkiin päin katsottaessa on kuin katsoisi Suomalaiseen kulttuurimaisemaan, joskus kauan sitten. On peltoa, on niittyä, on metsikkö, on lehmiä sen siimeksessä. Kannatti tulla, sillä Viikki on maineensa veroinen.
Vantaankosken rannassa on ravintola, jossa kuuden ja puolen hyvän Euron hintaan saan maukkaan salaatti ja keittolounaan. Kaksi poikaa kiskoi kivenväliin jääneitä uistimiaan irti. Minä olin ravittu ja nestettä tankattuna jatkoin kohti pohjoista. Aurinko paistoi ja ilma sellainen, että ei ollut vaikea kuvitella olevansa jossain muualla kuin Suomessa.
Reitiltä palasin parahiksi Bulevardin päässä olevan lavan esityksen alkuun mennessä. Palkitsin itseni läheisellä nurmikolla Kalliosta ostamalla kuivalla omenasiiderillä. Kun purkki oli tyhjä laskin sen vesipulloni viereen. Miltei heti tuli niitä korjaamaan talteen nainen, joka vaatetukseltaan sopisi kaveriksi niille kadunkulmien kerjäläisille, joita eilen moitin. Jäin miettimään oliko tämä nyt sitten hyvä vai huono asia, antaa heidän ottaa nuo pantin ja siten rahanarvoisen etuuden sisältämät pakkaukset hänelle?