Parkanossa käytiin aamupuurolla ja aamupalalla hyvään hintaan, puuro 1 ja aamupala vajaa 6. Kyllä tuolla murkinalla jaksaa. Shell näyttää keittävän kaurapuuroa kun ABC on satsannut neljään viljaan. Pirkkalaan tultiin hyvissä ajoin puolitoista tuntia ennen koneen lähtöä. Aikaa oli siis runsaasti, mutta ei kuitenkaan yhtään ylimääräistä.
P paineli edellä ja me muut perässä. P pääsi jonoon, mutta me muut jouduttiin toiseen. Niinhän siinä sitten kävi, että se jono veti jossa me emme olleet ja meidän jono ei edennyt juuri ollenkaan. Seurauksena P joutui odottamaan meitä muita ja aikaa kului. Saimme myös ilmaisen oppitunnin Rayanairin boarding passien lukemisesta.
Seuraavaksi turvatarkastukseen jonka kaikki tietävät turhaksi tavallisten matkustajien kiusaamiseksi. Ketähän motivoi ottaa viattomilta ihmisiltä pois hammastahnoja tai pussituttaa ripsivärejä läpinäkyviin minigrip muovipusseihin joita pitäisi ostaa 50 hyvän sentin hintaan jostakin josta saisi oston jälkeen aloittaa jonottaminen uudelleen. Varmaan aivan ihana ammatti.
Samasta hammastahnasyystä johtuen M laittoi laukkunsa ruumaan ja manner- Eurooppa saisi vieraansa. Taktisesti sijoituimme matkustamossa viisaasti M ja M edessämme. Näin pääsimme tarkkailemaan nuorenparin matkustusta. Matkan alussa, sensuroitu. Puolessavälissä, sensuroitu. Huipennus laskeutumisvaiheessa sensuroitu. Tarkkailuraportti kokonaisuudessaan sensuroitu.
Koneen laskeuduttua varmasti Bremenin satamakaupungin kansainväliselle lentokentälle olimme valmistautuneet kaikkiin niihin
seikkailuihin joita tulisimme seuraavan puolentoista viikon aikana kokemaan. Ensimmäisenä toki haimme Hertz nimiseltä nuorukaiselta automme avaimet. Hertzin naispuolinen sijainen ei oikein osannut peittää ihailuaan sitä autoa kohtaan
jonka hän meille luovutti. Hulppea se olikin, tiedättehän te sen Volvon joka on puhallettu paksuksi.
Opeteltiin ensin ajamaan ja sitten opastamaan navigaattoria. Navigaattori sai meille käsittämättömästä syystä päähänsä jonkin osoitteen johon se meitä yritti kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin ohjata. Pidimme kuitenkin päämme ja käänsimme laitteen äänen niin hiljaiselle kuin kykenimme ja jatkoimme kohti Wilhelstadin hyvää rannikkokaupunkia. Ennen sitä pysähdyimme maistamaan patonkia ja puremaan salaattia kera kupillisen kahvia. Hyvää oli.
Katsoimme paikat ja päätimme tämän jälkeen mahdollisuuksien mukaan välttää jatkossa moottoriteitä. Otimme suunnaksi Emdem nimisen kaupungin. Kiertelimme muutaman pikkukylän kautta tähän idylliseen kaupunkiin jonka keskustaan saakka soi paikallinen kanava niin suuria kuin vähän pienempiäkin merikelpoisia aluksia.
Kaupunkiin ajettiin, löydettiin hyvä joskin hintava hotelli ja lähdettiin kaupungille johon tulomme
kunniaksi oli järjestetty kunnon bileet. Bileissä oli tarjolla olutta ja muita virvokkeita sekä iloa tuomaan kaksi orkesteria.
Aperitiiviksi joimme M:n kanssa oluet. P ja M puolestaan herättelivät ruokahaluaan hypistelemällä, eikä ainoastaan hypistelemällä, kretonkeja.
Illalliseksi nautimme italiankielisestä tarjoilusta ja leipätaikinan päälle sijoitetuista ruokatarpeista ohrasta valmistetun juoman kera. Keskustelimme sukupuolenvaihdoista, hinnoittelusta ja huomisen suunnasta ja aamupalan ajankohdasta. Kaikista asioista päästiin yhteisymmärrykseen paisti ettei aivan kaikista. Saa nähdä kuinka ja milloin aamupalalle mennään.
Illallisen jälkeen joimme hyvää pontikkaa minä tarkistin vielä oluttarjoilun tasalaatuisuuden ja otimme muutaman valokuvan sekä perinteisestä että vähemmän perinteisestä musisoinnista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti