Tilattiin matka San Franciscoon?

Verkkolehdet repivät uutisesta kaiken irti, Obama voittaa, McCainin. Luen juttuja katson videota, missä tuo musta amerikkalainen julistaa, ”olemme tehneet tänään historiaa”. Videota katsoessa en yhtään ihmettele miksi amerikkalaiset äänestivät hänet, eivätkä tuota hänen vaaleatukkaista vastaehdokastaan, tulevaksi presidentikseen. Vakavailmeisesti hän julistaa muutoksen ajan koittaneen ja saa siten kymmentuhat-, satatuhat-, joidenkin tietojen mukaan miljoonaan nousevan kuulijakuntansa huutamaan, nauramaan, riemuitsemaan ja itkemään. Itse hän ei puheestaan sen kummemmin liikutu tai näytä tunteitaan, vaikka onkin juuri voittanut maailman, vieläkin, Bush nuoremman päinvastaista pyrkimyksistä huolimatta, mahtavimman valtion presidentinvaalin. Melkeinpä hänen kasvoiltaan voi lukea hänen ilmeensä vakavoitumisen omien sanojensa seurauksena. Tulee tahtomatta tunne, tuo mies tuntuu tietävän mistä puhuu. Presidentillä toki on valtaa mutta, että hän mahtikäskyllään voisi saada aikaan tuon muutoksen, jota hän julistaa, tuntuu mahdottomalta.
Poliitikon on luotava mielikuva tietämisestä ja osaamisesta ja, hitto vie, tuo mies osaa sen taidon. Pakostakin alkaa epäillä, josko hän oikeasti tietää ja oikeasti osaakin. Poliittinen johtajan on saatava ihmiset uskomaan häneen ja asiaansa. Kun he sitten uskovat häneen niin suurella todennäköisyydellä myös toimivat sen mukaisesti ja muutos mahdollistuu. Totta tai näytelmää, niin loistava esitys ja loistava spektaakkeli, jossa puheen jälkeen lavalle nostetaan mahtipontisen musiikin säestyksellä puolisoa, perhettä, tukijoita, kuka noista selvän ottaa? Siellä pathos ja ethos kohtasivat ristiriidattomasti, kyllä Amerikassa draama osataan.
Väkisinkin tulee vastinpariksi mieleen viime kesäiset tapahtumat eräällä laidalla omaa hiekkalaatikkoamme. Pitivät SDP:n puoluekokousta ja tekivät puoluejohtajaksi valitun mielestä myös historiaa. Muutos oli kuulemma sielläkin suunnalla tulossa kun johtajaksi valittiin ensi kertaa nainen. Kuulijoita ei Chicagon tapaan ollut miljoonittain, vaan ehkäpä kymmenittäin tai no annetaan nyt mahdollisuus puhua sadoista mutta ei kovin monesta sillä tuo puhe oli puoluekokousedustajille. Puheensa aikana ei puhuja saanut kyllä ollenkaan otetta tunteisiinsa, sen verran monta kertaa pokka petti, kun oli niin, niin hyvä olla. Ei ollut ethosta vaikka paatosta olisi kyllä ollut tilaisuuden huomioon ottaen varmasti tarjolla. No vaaleissa sitten kävi niin kuin kävi.
Ei minun politiikasta pitänyt kirjoittaa siitä kun en nyt osaa sanoa oikein juuta enkä jaata, tai ainakaan mitään järkevää. Minun piti kertoa Seattlesta, sillä sinnehän sitä oltiin lähdössä. Oltiin Päivin kanssa keväällä tuumattu, että mennään syksyllä Amerikkaan kun tuo rollari on niin edullinen suhteessa euroon. Meinaan, kun suhde taas kääntyy toisin päin, niin parasta näillä ansioilla pysyä oman valuutan alueella. Katsottiin siinä karttaa ja tultiin siihen tulokseen, että mennään Kaliforniaan ja otetaan suunnaksi San Francisco. Ei sitten kun kauppaan sisään ja matkaa varaamaan. Kaupasta ulos tultaessa huomattiin, että meillä oli matkaliput 6 marraskuuta lennolle Seattleen. Muistimme joskus katsoneemme elokuvaa jossa Mec Rayn rakastuu Tom Hangksiin joka asuu tuossa Seattle nimisessä kaupungissa. Mec parka lenteli siinä New York nimisestä kylästä tuonne länsirannikolla sijaitsevaan kaupunkiin. San Francisko ja Kalifornia sijaitsee samalla suunnalla ja kaupunkien nimet alkavat samalla kirjaimella, ei ne voi olla kaukana toisistaan, muistan ajatelleemme.Siinä meni kesä rattoisasti ja melkein sitä viettäessä koko matka taisi jäädä vähän taka-alalle. Alkoivat sitten meidänkin olohuoneen televisiossa vouhottaa tuota Hilary vai Parrac sanasotaa. Sen ratkettua, sitten samaan putkeen Obama ja McCain teemaa. Päivin sitä siinä ihmetellessä tuli mieleen, että ei kai me vaan olla siellä unettoman Hanksin kaupungissa juuri silloin kun ihmiset jonottaa äänestämään. No ei siinä onneksi sitten niin käynyt, kun vaalit pidettiin alta pois päivää ennen meidän sinne lähtöä. Voittopuhe videota katsellessa tuli vaan mieleen, että ihan hauska lähtee kattoon mitä aidot amerikkalaiset itse on asiasta mieltä.