tiistai 25. marraskuuta 2008

Eurot Taaloiksi

Matka alkoi sitten sillä, että menin vaihtamaan pankista niitä niin paljon puhuttuja rollareita. Olivat peijoonat vahvistuneet sitten viime kesän ja Päivi sanoikin, että oli niitä aikonut ostaa jo kesällä, mutta kun ei silloinkaan ollut rahaa niin tehdä. Köyhyys ei ole ilo vaikka se joskus vähän naurattaa, mutta se nyt taas tuli todistettua että köyhä häviää koko ajan rahaa. No en nyt jaksa tuostakaan tämän enempää vaan kerron mitä minulle pankissa tapahtui. Meillä on pankkitili kahdessa pankissa Syp:ssä (aiemmin Pyp) ja Kauppapankissa (joku ruattalaanen, jonka nimi on alkukielellä jotakin minun suomalaiseen suuhun sopimatonta). Kummassakin oli sattumalta vähän rahaa ja tuumasin, että niistä yhteensä saadaan rahaa sen verran kasaan, että voidaan sitten ostaa Seattlen torilta hampurilaiset.
Syp:ssä oli paljon asiakkaita tuomassa rapaa pankkisalin lattialle. Otin vuoronumeron ja jäin odottamaan vuoroani. Hyvä systeemi tämä vuoronumero, kun ei tarvitse kärsiä siitä, että jono jossa itse seisoo liikkuu aina hitaammin kuin naapurijono. Jos vaihdat jonoa niin tilanne tasoittuu ja jono jossa äsken jonotit ottaa jälkeenjääneisyyden kiinni. No ei minun tuosta pitänyt kertoa sillä ei sitä ongelmaa enää ole, vaan siitä mitä pankissa tapahtui.
Siinä rauhassa seisoskellessa nautin pankin tarjoamasta video show:sta. Show piti sisällään luonnollisesti pankkipalvelujen piilomainontaa ja tuotesijoitteluja. Mainoskuvia oli havainnollistettu pankin imagoon hyvin sopivien seteliä muistuttavin taustakuvin. Seteleitä oli neljä, yhden (1), kymmenen (10), kahdenkymmenen (20) ja kuudenkymmenen (60) rahan nimellisarvoisia. Jokaisessa oli jokin tuohon numeroon liittyvä piilomainos joista nyt en kyllä valitettavasti yhtään mitään muista. Sen kuitenkin muistan, että seteleihin oli kuvattu henkilöitä jotka ymmärsin, kuvasivat pankin henkilöitä. Yhden ja kymmenen rahan seteliin oli kuvattu siistejä naisia. Kahdenkymmenen rahan seteliin vähän vanhempi pörrötukkainen mies ja kuudenkymmenen eli suurimman setelin mallina oli nuorehko mies. Näin tämä menee, naisten euro on 80 senttiä ja seteleihin heidän kuvansa tulee sen jälkeen kun miehille varatut nimellisarvoltaan suuret setelit on jaettu.
Niin, että sainko rahat vaihdettua? Sain kiitos kysymästä, pankkineiti, tai en kyllä tiedä, kun en rahanvaihdon jännityksessä hoksannut katsoa vasemman nimetöntä, rouva. Joka tapauksessa hän palveli oikein sujuvasti kun vihdoin vuoroni tuli. Dollarinippu povitaskussa ja käsi koko ajan taskun päällä kävelin kohti toista pankkia. Käsi kukkarolla, jottei vain kukaan vastaantulija saa päähänsä, että minulla on tuota maailmalla niin himoittua valuuttaa ja vaikka yritä ryöstää minua. Sivuille vilkuillen ja välillä taaksekin katsoen pääsin sitten Kauppapankin tuulikaappiin ja ajattelin, että nyt ei kukaan minua uhkaa.
Kauppapankissa oli huomattavasti vähemmän kurantuojia, enkä siellä päässyt tarkkailemaan pankin sukupuolistrategiaa vaan kiitettävän nopeasti palvelupiste vapautui ja siitä sitten vain toimittamaan asiaa. Tällä kertaa minua palveleva pankkineiti oli mies, joten tuli sukupuoliasiakin palvelun nopeudesta huolimatta huomioitua. Esitin asiani ja hetken konettaan näpyteltyään hän totesi, että kyllä minulla taisi olla tililläni tuo viisisataa jonka ilmoitin haluavani noina ameerikan taaloina. Sitten hän päättäväisesti tarttui pöydällä olleeseen laskimeen ja ilmoitti minulle, että saan viidellä-sadallani kokonaista neljäsataakaksikymmentäviisi amerikan rahaa. Meinasin pudota tuolistani, saada jauhot suuhun ja päästää housuihini. Onneksi edellisessä pankissa saamani rahanvaihtoon liittyvän kokemuksen rohkaisemana uskalsin kuin uskalsinkin avata suuni. Arasti mutta kaiken rohkeuteni keräten uskalsin epäillä, että menikö kerroin väärin päin. Hetken, mutta vain hetken, pankkineiti, eiku poika, eiku mies, eiku no mikä tahansa, katsoi minuun kysyvästi ja sitten kasvoilla häivähti hämmästys, ihmetys ja sitten viimeiseksi ymmärrys. Naurahdus, ei ylimielinen eikä yllätetty, vaan aidolta tuntuvan huvittunut, ja kohtelias korjaus. No noin voi toki käydä, eihän tällaisia summia Amerikan rahaa joka päivä vaihdeta. Rahat saatuani ja kadulle suoriuduttuani, en voinut kuitenkaan välttyä ajatukselta, alkoi selittyä pankkien aikaansaama finanssikriisikin. Toisaalta eipä taida kauan mennä, kun poika on oikeassa kurssin suhteen.

Ei kommentteja: